Toissaviikonloppuna heitimme näyttelyreissun Kajaanin suuntaan. Sunnuntaina kävimme äidin ja siskoni kanssa katselemassa lappalaiskoiria Suomussalmen ryhmänäyttelyssä, ja maanantai-iltana raahasin saman lössin sekä Priitan ja äidin koiran Saagan (slkn Paukapää Tiinu) Kainuun Seurakoira- ja Terrierikerho ry:n järjestämiin mätsäreihin Keskuskoulun kentälle. Ilmoitin mukaan molemmat koirat, vaikkei Saagan kanssa oltu ikinä edes treenattu näyttelyesiintymistä. Lahjattomathan ne harjoittelee! ;D
Ensin meni pentukehään Priita. Se seisoi, liikkui ja antoi tutkia itsensä erittäin hienosti - olin todella ylpeä! Olemme täysin valmiita "oikeisiin" kehiin, ja parannettavaa on lähinnä omassa esittämisessäni. Tuomari kehui myös Priitaa hyvin käyttäytyväksi. Tuloksena oli silti "vain" sininen nauha, mutta näin tällä kertaa. Loppukehässä emme saaneet sijoitusta.
Löytyy sieltä paljon isoja hampaita!
Odottelemassa sillä aikaa, kun pariamme arvosteltiin.
Tälle hävittiin - rotukin jäi epäselväksi...
Seuraavaksi jouduin sinkoamaan suoraan Saagan kanssa isojen koirien kehään (hyvä ajoitus! ;D). Ensimmäinen pyörähdys kehässä meni hieman plörinäksi, kuten arvata saattoi. Harjoittelun puutteen takia Saaga ei oikein ymmärtänyt paikoillaan seisoskelun jujua, ja ravi meni laukaksi, koska kädessä oli nakkinakkinakki! Tuomari ei edes tarkastanut koirilta hampaita, mutta tuumasi, että Saaga on hyvin sympaattinen koira. :) Tuloksena siis odotetusti sininen nauha.
Maa kutsuu Saagaa - ja Paulakin yrittää. ;)
Erinomaisen hyvä nakkikontakti!
Välittömästi Saagan arvostelun jälkeen jouduin taas lennossa vaihtamaan koiraa, ja suuntaamaan pentujen loppukehään. Priita esiintyi edelleen siivosti, mutta sijoitusta ei tullut. Sen sijaan toinen Miskajasmin-kasvatti Severi (Miskajasmin Olkihattu) pokkasi hienosti sinisten pentujen toisen sijan.
Hieno Severi.
Voisi sanoa, että onneksi emme sijoittuneet, sillä taas jouduin välittömästi kehästä päästyämme vaihtamaan koiraa ja säntäämään Saagan kanssa isojen koirien siniseen loppukehään. Pikkuhiljaa aloin tuntea suurta sympatiaa ammattilaisesittäjiä kohtaan. ;)
Toisella rundilla Saagakin alkoi jo saada homman jujusta kiinni. Liikkeet onnistuivat ihan mukiinmenevästi pientä laukkapätkää lukuun ottamatta, ja seisominenkin alkoi jo loppua kohden sujua. Harmitellen tuomari kuitenkin sanoi, että hän joutuu pudottamaan meidät kehästä, vaikka Saaga sympatiapisteet keräsikin. Ei se mitään, tavoite oli saavutettu, eli kokemusta saatu, ja Saagan esiintymiseen saattoi olla varsin tyytyväinen. Joku hytinä minulla on, että Saagasta voisi kehkeytyä varsinainen mätsäritähti...
Sieltä löytyi liikkeet! Ja vieläpä hienot sellaiset.
Nakkiakin saattoi jo siirtää sivummalle, kun Saaga ymmärsi mistä hommassa on kyse.
Jälkimainintana voisi sanoa, että Saaga tuli tiistaina tänne lomahoitoon, jolloin se kulki mukana pentukurssilla ja näyttelyharjoituksissa. Harjoittelimme keskiviikkona katsekontaktia, ja torstaina lappalaisten näyttelyharjoituksissa olikin Saaga sitten harjoituskoirani. Ja sieltä kehkeytyi vallan mukiinmenevä esiintyjä! Nyt on elokuussa hyvä lähteä Puolangan ryhmänäyttelyyn (Priitan ja Saagan kanssa), vaikkei Saagaa sen kummemmin kesällä treenailtaisikaan näyttelyasioissa. Sinällään harmi, että välimatkaa on niin paljon, sillä olisi mukava käyttää Saagaa useamminkin mätsäreissä.
Näin hienosti sujuu poseeraaminen yhden ainoan treenikerran jälkeen. Fiksu koira! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti